Lauantain Karmarock on loppuunmyyty. Toivottavasti siitä tulee oikein kesän huipennus, ja että ehtisin tajutakin siitä jotain. Ilosaari ja minun kohdallani siis vain se sunnuntai meni ohi kuin vatsatauti (jälkikäteen haluaisin lisätä, että minulla ei siis ollut vatsatauti, päivä meni ohi KUIN vatsatauti, yritin tässä kuvailla jännitystä ja ison festarikeikan aiheuttamia olotiloja, tämä kirjoitus on väärinymmärretty käsittämättömällä tavalla): ensin se epämääräinen hiki, ärtymys, sekavuus, kohta lievä paniikki, vatsaoireet, lopulta totaalinen kauhu (3 min. lavalle), viimeisenä krampit (keikan loppumetrit), jälkihiki, nälkä. Kaksi tuntia haastiksia, mielessä päällimmäisenä tuskallinen tieto siitä, että oli viimeksi kyennyt syömään kello 9 aamulla ja viisarit lähentelivät jo viittä. Jännityksestä huolimatta nautiskelin keikasta, en vaan vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui, kun kaikki hehkuttelivat sen olleen meidän paras keikka. Ehkä Jumala suihkutti huumetta taivaasta kaikkien korviin ja silmiin. Ehkä kaikki meni nappiin. Tai ehkä suunnaton keikkailu on hionut settiä vaivihkaa entistä paremmaksi? Tosin setti ei ole varmaan kertaakaan ollut sama millään keikalla. Kokkola oli muuten hyvä keikkapaikka, se Kaarle. Lavalta näki hyvin vaikka se ei iso ollutkaan, porukka oli erittäin tarkkaavaista ja osallistuvaa, henkilökunta äärimmäisen mukavaa. Ja paikka ihan täynnä. Kalajoen juhannuksen jälkeen olimme samassa paikassa yötä, tai siis jotkut meistä olivat. Itse odotin kyseenalaisessa kunnossa jotain yöjunaa, kunnes kuulin Miran huhuilevan minua, kyllä, Kokkolan yössä. Suunnistin ääntä kohti, ja syöksyttyäni erään piikkipensasaidan läpi katuun löysin armaan kollegani. Menimme grillille ja muuan ystäväni soitti minulle kertoakseen, että hänelle tulee avioero. Vietin aamuyöni junassa haaveillen vesipullosta ja ihmisistä, jotka kykenevät rakastamaan vaikka väkisin, jos on kerran tullut luvattua kirkossa.

Eilen Kajaanissa oli uskomattoman hyvä meininki. Ihmiset, kiitän teitä.

Oltiin Miran kanssa alennusmyynneissä ja tilasin rullaluistimet niin päästään pohojammaal lakeuksilla luistelemmaan. Piti tilata kun on niin pikku jalka, ympäristöönsä silkkaa kesäaurinkoa säteilevällä Miralla onkin jo omat luistimet ollut pitkään. Keikkareissaillaan kovasti ja nautitaan siitä todella, ihan kuin olisimme suorastaan vastarakastuneita kaikki toisiimme. Asiat ovat toden totta menneet nappiin, ja hurrasimme tuolle music control 1. -sijoitukselle useampaan otteeseen, jospa nyt ne kaikista väsähtäneimmätkin toimittajat vaihtaisivat otsikointiaan edes seuraavan levyn tiimoilta (älkää nyt tukkiko postia ja kyselkö onko se tulossa, nyt rakastetaan tätä pikkuvauvaa, vastahan se maaliskuussa synnytettiin maailmaan). Tänään tehtiin suosikkiin karkkia kysymyksistä-juttu, joka päivä on jotain hulinaa. Tiistaina on siis se varuskuntakeikka Santahaminassa ja illalla Black Sabbathin keikalle… Au au auuuu! Aistinette hysterian, kello on tsiljari ja juuri lopetin Donnie Darkon katsomisen. Mira oli eilen yökylässä ja katsottiin ensin Liar liar, aloitettiin sen perään Donnie mutta uuvahdettiin ja nyt piti katsoa yksin. Hö. Onneksi heti huomisaamusta kello 8:30 saan taas aloittaa aamun pyöräilemällä Miran kanssa KissFm:lle.