Meillä on jo viikkotolkulla ollut treenisessioita Kaapelilla, mutta silti tuntuu mahanpohjassa pahalta. Kaikkia jännittää ihan hirveän paljon mennä keikalle, mutta foorumilta voi päätellä, että onneksi Vantaalle tulee muutamia kannustajia. Ei tarvitse ihan tyhjälle salille huutaa. Ai kamalaa. Vuosi huutamatta tekee huonoa äänelle.

Kirja rupeaa olemaan loppumetreillä, ja dvd:n biisivalinnatkin aika hyvässä kuosissa. Yhdelle dvd:lle ei vaan mahdu niin hirveän paljon, ja sitten mietinnässä on, että montako kertaa sama biisi voi toistua. Siis kun on akustista versiota, äänenlaadullisesti paskaa mutta meiningiltään hulppeaa festariversiota, ja sitten vaikka miksattua klubikeikkaversiota. Hhhh… Kirjaankin ruinattiin lisäsivuja. Kivaa että se tuli tehtyä, siinä on kuvia, muistoja ja kaikkea hulinaa.

Keikoilla soitetaan yhtä uutta biisiä. Sen nimi on Viimeinen valitusvirsi. Meillä nämä virret vissiin kummittelee jollain tavalla, olihan jo Kumivirsi. Tai siis Hehheen mukaan Kumivitsi. Eli onko sitten ideat loppu. Jos ei ole ideoita, katsotaan videoita. Siispä tehtiin dvd. AVOT!

Huomasin viihdeuutisissa jutun Vuokko Hovatan uudesta levystä. Nauratti kovasti, kun jutussa oli tartuttu meikäläisen mukanaoloon hänen uudella levyllään, vaikka tein “vain” yhden ainokaisen tekstin. Oli kyllä tarkoitus tehdä ehkä enemmänkin, mutta aika jotenkin kului ja loppui kesken (en ole pitkään aikaan kirjoittanut yhtikäs mitään tuon Vuokolle tehdyn Hiljaiset vuodet-tekstin jälkeen). Näytettiin oikein meidän videota ja kaikkea, vaikka itse uutinenhan on se Vuokon soololevy. Paljon huomattavampaa on, että Aulikki Oksanen on kirjoittanut albumille lukuisia lyriikoita! Hän on esimerkiksi kirjoittanut Sinua, sinua rakastan. Aivan ylittämätön rakkausruno.

Vuokon tulevaan levyyn kannattaa kyllä tutustua. Radio Helsingissä on jo jonkun verran soinut Syleily-niminen biisi, joka on juuri Aulikin sanoittama. Vuokko on todella ihana tyyppi, ja vastavuoroisesti ehdotin häntä Sikojen rakkaus-lastenlaulun esittäjäksi Ipanapalle, sehän on Ilpo Tiihosen runo jonka sävelsin alun perin yhtä lastennäytelmää varten ja Ipanapa-porukka kelpuutti sen sitten mukaan menestysalbumilleen. Hurraa yhteistyö!

Teatteri Vantaassa pyörii (vielä on esityksiä jäljellä) toinen lastenteatteriesitys jossa on myös “sävellyksiäni” (liian hieno nimitys sille mukavalle puuhastelulle, musiikkikuvitus tai joku vastaava sopisi paremmin), näytelmän nimi on Sotta Pyttynen.

Jotenkin huomaamatta tuli viime vuonna tehtyä paljon kaikenlaista lapsiin liittyvää. Ipanapa, Puuheppa ja sitten nuo kaksi lastennäytelmää. Mirakin esiintyi jouluna juuri Vuokon kanssa sellaisessa suuressa koululaiskonsertissa Turussa. Tänä vuonna sitten taas aikuisten aiheisiin. Miran ja Jorin kanssa ollaan alettu suunnitella uutta levyä ja muuta PMMP-jutskaa. Jori tekee myös Magenta Skycoden uutta levyä samaan aikaan. Justiinsa ollaan menossa Miran kanssa Motivukseen tänään urheilemaan. Mira esiintyy siellä Sellosalissa tässä keväällä, toivottavasti pääsen jotenkin katsomaan. Olin Turussakin katsomassa ja hän niin kauniisti lauloi jotta kyynel vierähti!

Puuhevonen on valmis ja sen saa sitten kaupasta. Varmaan aika nopeasti myös laittomasti netistä ja kenties myös laillisestikin. Me myöskin tiedämme, milloin keikkatauko loppuu mutta emme kerro sitä vielä kenellekään. Hah hah!

Olen tehnyt liha-perunalaatikkoa ja kohta myös omenapiirakkaa. Saimme Nyt-liitteeltä stipendin, ohh, nyt sen siis paljastin. Jep, eli ensi perjantaina Nyt-liitteessä lienee myös arvio levystä.

Siitä Leevi & The Leavings-tribuuttilevystä (Melkein vieraissa) sen verran, että levyllä kuultava Olavin ja allekirjoittaneen duetto on se sama joka jo kuultiin Synkkien laulujen maa-albumilla. Joku siitä soitti ja kysyi että suostummeko laittamaan version tuohon Leevi-levylle ja minun puolestani versio on ihan onnistunut joten suostuin. Vikstenin Tommi sen tuotti ja muistaakseni jotenkin siis yhdessä Riku Mattilan kanssa. Oli äärimmäisen mahtavaa silloin tehdä heidän kanssaan se muutama tunti hommia ja tosiaankin versio on minusta hyvä, tietysti on, semminkin kun he juuri tuottivat. Olin kiihkeästi toivonut kyseisen kappaleen mukaanottamista Elina, mitä mä teen?-biisin sijaan ja asiayhteyshän oli siis synkimmät laulut joten en sillä tavalla arkaillut “pilata” jo kerran täydellisesti tehtyä.

Hauskaa kun nyt Leevilevy on ulkona ja siitä kirjoitellaan ikään kuin duetto olisi tuota tribuuttialbumia varten tehty. Missään tapauksessa en olisi muutoin suostunut kyseiselle albumille versioimaan yhtikäs mitään, kun tuo Gösta on sellainen puolijumala minulle. Olisin pelännyt koskea mihinkään Göstan teokseen eikä Pimeä tie, mukavaa matkaa olisi välttämättä juolahtanut mieleen, vaan kauhistuttava ajatus siitä, että nyt raiskataan oikein innokkaalla joukolla sitä kaikista rakkainta kansallisaarretta.