Isojen kesälavojen jälkeen pieni lava ja yleisö kosketusetäisyydellä nenän edessä – mahtavalta tuntui! Kuulijakunta oli niin ihana, että meinasi tulla tippa linssiin. Kaikki lauloivat ja tunnelmoivat mukana, paras ja jotenkin välittömin keikka pitkiin aikoihin. Tuli herkkä olo, puolitoista vuotta kovemmat kädet-levyn kiertuetta alkaa olla takana, meininki keikoilla on kuitenkin ihan katossa. Mitä sitten tapahtuu?

Välillä esiintymistä tulee jännitettyä hervottoman paljon, liikaakin, mutta tänään pystyi nauttimaan koko ajan ja katsomaan yleisöä kunnolla, reaktioita, eleitä, laulamista.

Kello on jotain kuusi aamulla, bussi saapui juuri Helsinkiin. Oli pakko tulla kirjoittamaan, ettei tämä onnellinen olo unohdu. Kesken keikan tuli vielä joku ylimääräinen energiapuuska, hirveä innostus, ja yleisö tuli mukana, innostui yhtä lailla, itsestään. Ihana, ihana yleisö. Kiitos mahtavasta illasta.

Levy on ihan hyvässä vaiheessa, keikat pääpiirteittäin menneet mahtavasti ja kaikki on todella hyvin. Tänään oli kaksi keikkaa, ja olo on sen mukainen, huh. On ollut mukavaa nähdä tuttuja naamoja siellä yleisössä, kiitos hei “alkuaikojen” uskolliset kuulijat, teillä oli ensin pallo hallussa! Tämän mahtavammasta kesästä ei kai voi -suomeksi laulava yhtye- haaveillakaan, nyt meni kyllä festarineitsyys monellakin tapaa.

Kiitos Ilosaarirock vielä kerran viime vuodesta ja nyt tästäkin, loistomeininki taas. Viihdyimme yleisön puolella oikein hyvin, ja Ilosaarirock oli ainoa festivaali, jossa festarikansa puhutteli mitä kohteliaimmin, jutteli rennosti mukavia, kysyi kauniisti lupaa valokuvan ottamiseen ja oli muutenkin parasta ryhmää. Siellä ei laulaneet kännykkäkamerat eikä kukaan kaatanut kaljaa päälle yrittäessään tarttua maitorauhaseen käskien samalla suu vaahdoten Tittaa ottamaan äkkiä nyt se kuva ja “Maria” panemaan nimpparit pakaraan. Lavan takana ravintolassa oli Jaakko Teppo!!!

Täytyy myös maalailla Ruisrockin tunnelmia, uskomaton hellepäivä ja ihmiset meressä, niitä oli vain niin paljon, kyllä kaikilta taisi tulla luuytimestä asti mehut pihalle kun oli niin hikinen lössi keikan jälkeen takahuoneessa. Mira oli tosissaan kotikentällä ja Jori kiipesi lavalle meidän kanssa, ensimmäisen kerran.

MITEN NÄIN TÖRKEÄ LOPETTAMISPÄÄTÖS ON VOITU TEHDÄ? Kysymys ei kuulema ole edes alhaisista kuuntelijaluvuista. Sävelradio on ollut ainoita kanavia, joka soittaa 50-, 60- ja 70-luvun klassikkoja ja nimen omaan vanhaa Suomi-iskelmää. Mikäli peruste oli, että iskelmäradio on jo olemassa, voin hyvin kertoa, että aika harva 20-30-vuotias on kuunnellut päivittäin iskelmäradiota, jossa soivat tämän päivän tusinaiskelmäartistien tunnissa tehdyt albumit, mutta sävelradiota kuuntelevat hyvin monet tämän ikäiset! Sävelradio oli erilainen kanava ja silti suosittu. Lady Fm ja rock Fm olevinaan korvaavat tämän menetyksen. Kuka mökkiläinen ei olisi kuunnellut autoillessaan ja mökillä sävelradiota, josta ensin kajahtaa vanhaa Beach Boysia ja sen jälkeen joku Elviksen ikivihreä, ABBA:a, kasariballadeja, ysäriballadeja. Sama ihmetyksen aihe on tietysti Radio Cityn lopettaminen. Miksi menestyvä kanava ajetaan alas? Varsinkin kun kanava on legendaarinen. Sen historia pitää nyt saada kansien väliin tai dokkariksi.

Terveisiä muuten Ylelle, että toivottavasti mahtava PopKlubi jatkuu syksyllä muodossa tai toisessa. Ylen musiikkiohjelmien ei tarvitse eikä pidä kilpailla Idolsin kanssa, vaan niillä on mahdollisuus esitellä musiikin alakulttuurejakin. PopKlubi oli mielenkiintoinen ja tärkeä lipunkantaja viime vuoden kauheiden -ja harvenevien- musiikkiohjelmien joukossa. Se voisi olla jopa pidempi kestoltaan! Ohjelmasta puhuttiin ja sitä katsottiin, ja nyt ei ole oma lehmä ojassa. Jos se poistuu, mitäköhän tulee tilalle?