Kävimme Miran kanssa vierailemassa Jukka Pojan uudella levyllä muutamassa kappaleessa. Ajomatka Jukan perheen luo oli mielettömän kaunis, toinen toistaan idyllisempiä maisemia, hevosia, veneitä… Ja koko perhe oli mahtava, laittelivat siellä luomuruokaa ja keittivät luomukahvit kaikessa rauhassa. Biisejä harjoiteltiin siinä joulukuusen vieressä lasten kanssa ennen kuin kiivettiin vinttiin nauhoittelemaan.

Äänittämiseen kuului Jukan kannustava tanssahtelu. Kissakin nähtiin.

Harmiksemme jossain vaiheessa oli pakko lähteä poiskin, kun illalla oli jotain turhaa menoa, mutta lämmittävä kokemus oli toden totta.

Mira juonsi NRJ-gaalan ja minusta hän oli loistokas. Pitää katsoa nauhalta se kokonaan, kun takatiloissa ei äänet kuuluneet niin hyvin screeniltä. Tänään illalla on sitten Jippu-klubi, jännittää, mutta tietysti Mira ja Jori tulee kuuntelemaan.

Eilen oli joulurundin päätöskeikka Tampereella. Keikan jälkeen oleskelimme pitkän aikaa alakerran takahuonetiloissa, ja varmaan tunnin vierähdettyä kapusin takaisin yläkertaan baarin puolelle.

Rappusten yläpäässä odotti joku innokas nuorukainen, joka halusi nimikirjoituksia ties kenelle. Mutta olihan hänellä onneksi asiaakin: salaliittoteoria. Hän aloitti esitelmänsä lauseella “niin tehän ette ole itse kirjoittaneet sitä kovemmat kädet-biisiä”. Vastasin, että kyllä se on ihan tuttuun tapaan säv. Jorde ja san. meikäläiset. Hokasin hetkessä, että nyt kannattaa feidata tämä keskustelu, kun on verenpaine muutenkin sen verran korkealla ihan noin keikan jälkeen ja muutenkin.

“No onko se omakohtainen se laulu et kertookse susta itestäs ja sun omista kokemuksista?”

Joo, lähdetään heti siitä, että olen pieni poika. Vai ehkä sittenkin äiti? Häivyin tilanteesta melko liukkaasti. Hengailin hetken meidän bändiläisten kanssa ihastelemassa iloisia, tanssivia ihmisiä ja erityisesti DJ:n biisivalintoja. Hiton hyvää musaa tuli koko ajan.

Väsymyksen ja flunssan takia ajattelin kuitenkin lähteä nukkumaan, joten suuntasin takaisin takahuonetiloihin. Apus, sama jätkä odotteli vieläkin portaiden yläpäässä. Hän oli kovasti tulossa takahuoneeseen, koska olihan hän jo puolitoista tuntia odottanut nimmareita, ja vaipuisi vaikka polvilleen rukoilemaan päästäkseen sinne. Sanoin, että et pääse, mutta voin kysyä haluaisiko Mira tulla siihen (vaikka hän olikin jo aiemmin kirjoittanut samalle tyypille viitisen nimmaria).

Mira kävi siellä ja tuli takaisin alakertaan kiireesti. Sama tyyppi oli heti kertonut, että kovemmat kädet on ainoa hyvä kappaleemme, ja hän tietääkin, että se on “levy-yhtiön tekemä” koska itsehän emme moiseen kykenisi (vau, oho, kukakohan siellä olisi säveltänyt ja sanoittanut tämän, ja tuleekohan niitä lisää sieltä, onhan koko yhtiö täynnä biisintekijöitä). Kun hän oli kysynyt minulta, mistä biisi on tullut, olin vastannut, että eihän sitä saa eikä kannata kertoa. Siis luulin vastaavani kysymykseen siitä, mistä teksti oikeasti kertoo. Hän oli niin vaikuttunut omasta teoriastaan, että oli ilmeisesti ostanut lipunkin keikalle päästäkseen esittelemään ideoitaan.

Erikoishahmo kerta kaikkiaan, mainosti tietysti, kuten parhaat selittäjät aina, itsekin “puuhaavansa bändijutuissa”. Hitto kun oli niin väsähtänyt, ettei heti hoksannut hänen utelujensa täyttä päämäärää. On siinä lamppu jos toinenkin kirkkaassa loisteessa jossain klopin myssyn alla. Kyllähän hän on tässä ihan hyvään ja arvokkaaseen asiaan uhrannut aikaansa. Kiinnostaisi kyllä kuulla kaikkien johtopäätöksien yhteissumma, eli kuka ihme onkaan sitten tehnyt tämän “mestariteoksemme”, jollemme me itse? Ehdotuksia?

Terveisiä kaikille koko bändiltä ja iso kiitos kuluneesta vuodesta. Nyt me lähdemme lomalle hetkeksi, sitten taas palataan keikoille ja nähdään teitä, salaliittoteorioilla tai ilman. Jos Elvis elää, saatamme hyvinkin törmätä häneen matkalla, ja hän voinee kertoa meille, kuka ampui Kennedyt ja tekikö Marilyn itsemurhan vai oliko kysymyksessä sittenkin salamurha.

Oli ehkä paras syntymäpäivä koskaan. Lutakon keikalla (mahtava yleisö!) 9.12. yleisö alkoi laulaa heti puolen yön jälkeen, henkilökunta toi kuohuviiniä ja jotkut olivat lahjojakin hankkineet! Sain meidän porukalta sikaihanan love records-kokoelman, joku toi kakkureseptikirjan, oli kortteja, valokuvia…

Sunnuntaina 10.12. kuvattiin video kappaleeseen Joku raja, eli Antti ajoi yöllä Jyväskylästä pois. Rintamäen Anttihan on toiminut nyt talvirundin 2006 meidän miksaajana. Roudaus oli valmis puoli kolme yöllä, sitten vasta päästiin matkaan. Puoli kahdentoista aikaan koko bändi sai raahattua ruhonsa kuvauspaikalle. Valtavan hieno meininki. Kiitos todella paljon kaikille mukana olleille.

Kuvausten loputtua ohjaaja Miikka Lommi ehdotti jotain iloisempaa yhteislaulua ja minä olin heti innokkaana yhteislaulajana riemuissani että hyvä idea! Ja että mitäs me nyt sit laulettais. Ja sitten kaikki alkoivatkin laulaa paljon onnea vaan. Hienommin ei synttäreitään olisi voinut viettää. Virallisestihan se päivä on juuri 10.12.

Mira oli vielä keksinyt, että illalliselle mars, eikä mihinkään kotiin nysvöttämään. Ja ihan parin tunnin varoitusajalla ystäväni tulivat syömään Eliteen (thaitheilijoille). Ja koko bändi. Olin hirmu onnellinen.

Miralla on sitten 28.2. synttärit. Pitäisi katsoa keikkakalenterista, missä me silloin ollaan vai ollaanko missään. Vitsi kun voisi hankkia sille sen preeriakoiran, mutta tykkääkö ne reissata vai onko se rääkkäystä niille?