Tavastia, huh. Olimme alkuillasta keikalla autoliikkeen pikkujouluissa, ja matkalla sieltä tavastialle alkoi jännittää. Jännitys loppui vasta keikan loppupuolella, oli todella erikoinen olotila. Unohdimme jopa keikan aikana kertoa, ketkä olivat puikoissa ja nappuloissa. Tomi Rintamäenpää toimi valotaiteilijana, Janne Röning miksasi ja monitoreissa Vesa Ojala, tässä on Suomen paras ryhmä. Koska olen 110-prosenttinen murehtija, suren joskus jo etukäteen sitä, että he eivät pääsekään aina keikoille tai sitä, että he lähtevät jonkun hyvän bändin matkaan. Tai siis kun he lähtevät. Mutta iloitaan nyt kun tätä onnea kestää! Palasimme aamukymmeneltä tämän vuoden viimeiseltä keikalta Evijärveltä. Meillä oli bussissa pikkujoulut, Heikkielikelju oli tuonut kaikille tonttulakit ja omat pullot taikajuomaa, myös Janne ja Ojalan Vesku toivat ihanat paketit. Sain myös onnittelulaulun ja maailman parhaan lahjan: meidän porukka oli ostanut minulle omat sennheiserin luurit, aivan mahtavaa! Aivan mahtavaa! Kiitos Jatalle ja Hepsulle ihanista lahjoista myöskin, ja ihan kaikille muillekin muistaneille. Meillä oli myös perinteinen “kaikki ostaa huoltikselta kahden euron paketin ja sitten arvotaan ne”-ohjelmanumero, mutta osahan siis rikkoi perinnettä hankkimalla oikeat lahjat. Siinä oli kyllä hyviä lahjoja jaossa, Mikko sai mukin joka vaihtaa väriä lämpötilan mukaan ja minä sain esimerkiksi vakoilukameran (kielletty alle 3-vuotiailta). Tomppa sai teeastiaston, mutta unohti sen bussiin.

Kiitos kaikille tästä vuodesta. Luulen, että kestää aikansa, ennen kuin ymmärtää, mitä oikein tapahtui. Hulina ja tahti on ollut melkoinen. Pojat tosin eivät vielä jää lomalle, Juho ja Mikko tekevät Jere&The Universen levyä ja kaikki kolme keikkaa yli joulun, mutta he sitten lomailevat tammikuun alussa. Kolmannen levyn tekeminen alkaa toden teolla ensi vuoden puolella, mutta älkää kysykö, milloin se on valmis. Ei hajuakaan. Minä ainakin haaveilen ensi kesän festivaaleista, studiosessioista ja siitä järkyttävän pitkästä ja tiiviistä kiertueesta, jonka rankin kohta on helmikuusta maaliskuuhun, ja jos suunnitelmat pitävät paikkansa, heinäkuusta tulee toinen superkuukausi. Toukokuun tauko on ihan varmasti tarpeellinen levynteko- ja keikkataukomielessä. Oikein hauskaa joulua ja vuotta 2006!!!! Voin vannoa, että kaikki muut bändin jäsenet tuhisevat juuri nyt oman sängyn pohjalla, eikä tänään tarvitse lähteä mihinkään. Kuopiosta starttaa toivon mukaan erittäin innokas ja etenkin ruskettunut yhtye.

Meillä oli lauantaina platinajuhlat. Levy-yhtiön mukavat miehet tarjosivat illallisen. Laitoimme oikein mekot päälle ja näin. Olihan se jännittävää, huomasi, että ei ole pitkään aikaan ollut ulkona kuin oman bändin kanssa. Puhui koko ajan liikaa ja liian kovaa. Ja kuten aina hölmöillä ihmisillä, joka toinen sana oli taas varmaan kirosana. Enkä usko, että kerroimme mistään muusta kuin keikkareissujen tapahtumista. Onneksi heilläkin oli kuulema uusi pleikkarille tehty musavisa, me pelataan sitä bussissa, pitää seuraavan kerran ottaa matsi yhdessä. Oikein hienot platinataulut tuli, Miran kanssa saatiin melko isokokoiset. Jori sanoi, että huolestun asioista, joista 110 prosenttia ihmisistä ei välitä tippaakaan. Se pitää varmaan paikkansa. Meillä oli mukava ilta. Perjantaina kohti Viroa Christian Forssin ja Indican kanssa. Eli ulkomaan valloitus on kysymyksessä.

Tämän päivän Iltalehdessä on pieni juttu radiotoimittajasta, joka on nostanut esimiestään vastaan kanteen seksuaalisesta häirinnästä. Kun nainen oli huomauttanut asiasta, hänen työsuhteensa, kappas kappas, päättyi. Samassa lehdessä on uutisoitu tuoreen brittitutkimuksen älytön tulos: “flirttaileva, juopunut tai seksikkäästi pukeutunut nainen on itse vastuussa joutuessaan raiskatuksi”. Siis tutkimukseen vastanneen enemmistön mielestä.

Jos en anna miesten käpälöidä ja kouria itseäni, olen huumorintajuton ja tiukkapipoinen, ja torjuntaani naureskellaan “äläs nyt, tyttö”-huomautuksin. Jos huomautan asiasta, olen itse “provosoinut” tai “ansainnut” häirinnän, koska olen “ollut humalassa itsekin” tai “puhunut rivoja”, “antanut ymmärtää”, “flirttaillut” ynnä muuta vastaavaa. Useimmissa tapauksissa käpälöijä on avio- tai avoliitossa, mutta silti pitää kohtuuttoman loukkaavana, että hänen lääpintänsä torjutaan. Tämä on aivan naurettavaa, naisena oleminen siis. Kaikki ystäväni ovat mieluummin hiljaa kuin huomauttavat häirinnästä, varsinkin, jos työpaikka on tarpeellinen tai kyseisen henkilön kanssa on oltava tekemisissä vielä kauankin.
Jos olen lähtenyt ulos, pukeutunut nätisti ja juonut siideriä, minua saa siis lääppiä ja se on vielä ihan oma vikani? Jos menen väärään paikkaan myöhään illalla, on oma syyni, jos minut raiskataan? Tämä jälkimmäinen etenkin siis brittiasennetutkimuksen mukaan. Tuskin kukaan nainen ryhtyy huvin vuoksi oikeustoimiin asiasta, jota on vaikea todistaa ja harva edes haluaa, koska onhan siis niinku tosi tiukkapiposta ja huumorintajutonta ku se Kallehan läpsii melkein kaikkii alle nelikymppisii meidä osastol. Ja niinku ei se mua nyt nii haittaa ja kerran se sanoki mulle et “mut mähän koskettelen kaikkia, tiätsä, ei se oo henkilökohtasta”.
Toivotan paljon onnea ja jaksamista Nanna Ripattila-Tulikouralle. Tapausta tuntematta saat sympatiani. Koska siis niinku naiset on just tällasii.