PMMP on ehdolla MTV Europe Music Awardsin finaaliin kategoriassa “Best Finnish Act”. Käy äänestämässä tyttöjä MTV Europen sivuilla, ja haasta kaverisikin äänestämään!

Harmittaa hitosti, kun ei voinut jäädä kirjoittamaan nimmareita sinne Hyvinkäälle. Oli tajuton kiire pois ja itse olin kuumeessa (bändissä kiertää kesäflunssa). Kyyti tuli hakemaan, ja oli pakko poistua läpi toiveikkaiden vanhempien, joiden edellään työntämät lapset silmät lautasen kokoisina ja huuli väpättäen ojensivat koirakuvaista paperiaan kohti. Yritin kävellä paniikissa kohti kyydin suuntaa, koska ajattelin, että jos pysähdyn niin minut sumputetaan -vaikka perässä juoksi ihan vain muutama mukava tyyppi. Täytyy kyllä sanoa, että siinä mielessä turvajärjestelyt olivat kauhean huonot, kun nolottaa siinä matkalaukun kanssa äkeissään pyöriä keskellä ihmislaumaa mutisten “kiire kiire anteeks”, ja naisten naamasta näkyy että diivoja on, hyh hyh.

Sitten kotona särkylääkkeet naamariin ja pää tyynyyn! Aamullakin vielä harmitti, kun kesän viimeisessä ilmaiskonsertissa ei pystynyt/ehtinyt/jaksanut kohdata paikalle saapuneita kuulijoita keikan jälkeen. Mahtaa kotona taas muutama juliste saada tikkaa. Mutta ilmaisen konsertin saivat Hyvinkääläiset ja itsellä oli kyllä hemmetin mukava keikka. Ääni kulki ihan normaalisti lentsusta huolimatta.

Vaikka poistuimme niin nopeasti kuin pystyimme, olin kotona vasta kymmenen jälkeen illalla. Tänä aamuna oli hirveän aikainen herätys studioon, koska lastenlaulujakin on ehdittävä nauhoittaa, mikä ei ole mukava tehtävä kuumeisena.

Tosi iso kiitos viittojille, valtavan työn olivat tehneet. Saimme heiltä muistoksi kuurosokean mummon hammastikuilla virkkaamat “hevimerkit”, eli minä rakastan sinua-merkit. Oliko se niin? Vai tykkään?

Ne kamat olivat meidän survival-packista bussista, muutama jutska oli jäljellä ja jaettiin pois.

Oli sitä porukkaa Ankassa meidän keikalla, vaikka toisin epäilin. Nyt varsinkin loppua kohti on tullut yltyvä tarve soittaa ihan eri biisejä keikoilla, varsinkin kun keikkaa on tehty niin paljon -PMMP oli eniten keikkaillut suomirockbändi tänä kesänä viihdeuutisten laskujen mukaan.

En oikein ikinä ole uskonut siihen, että kaikki “hitit” pitää soittaa joka festareilla. Toki niitä siellä joukossa aina on, moni niistä on bändille rakkaita ja tuntuu toimivan, mutta eikö parasta ole kuulla siellä se oma albumiraitasuosikki, jota ei osannut haaveillakaan kuulevansa? Tai tutustua itselle tuntemattomiin ralleihin, jos ei ole muuta kuullut kuin ne “puhkisoitetut” sinkkulohkaisut.

Useimmat sinkkubiisit ovat meidän kohdalla edustaneet albumin pehmeämpää puolta, mikä on välillä ollut rasittavan harhaanjohtavaa. Siihen liittyi varsinkin alkuaikoina melko vääränlaisia esiintymistarjouksia -tähän liittyy mm. eräskin Taikuri Luttinen ja hirtetyt puukengurut. Lisäksi ne kaikki setissä tekevät tunnin festarisetistä helvetin keskitempoisen ellei hitaan, ja nössön. Pikkuvelihän on cover, joka tulee varmaan jäämään ohjelmistosta pois kuten muutkin coverit ovat jääneet, vaihtuneet toisiin.

Olin Lostarissa Ankkarockin päätteeksi, ja törmäsin siellä Ola Saloon jota en yhtään tunne, joten olin yllättynyt kun sainkin spontaanin halauksen. Ola sanoi, että minulla on hieno asu, johon vastasin: “Tietysti on, sehän on Ruotsista.” Illan saldo oli kahdet kehut keikka-asustani ja yksi solvaus kampauksesta!