Harmittaa hitosti, kun ei voinut jäädä kirjoittamaan nimmareita sinne Hyvinkäälle. Oli tajuton kiire pois ja itse olin kuumeessa (bändissä kiertää kesäflunssa). Kyyti tuli hakemaan, ja oli pakko poistua läpi toiveikkaiden vanhempien, joiden edellään työntämät lapset silmät lautasen kokoisina ja huuli väpättäen ojensivat koirakuvaista paperiaan kohti. Yritin kävellä paniikissa kohti kyydin suuntaa, koska ajattelin, että jos pysähdyn niin minut sumputetaan -vaikka perässä juoksi ihan vain muutama mukava tyyppi. Täytyy kyllä sanoa, että siinä mielessä turvajärjestelyt olivat kauhean huonot, kun nolottaa siinä matkalaukun kanssa äkeissään pyöriä keskellä ihmislaumaa mutisten “kiire kiire anteeks”, ja naisten naamasta näkyy että diivoja on, hyh hyh.

Sitten kotona särkylääkkeet naamariin ja pää tyynyyn! Aamullakin vielä harmitti, kun kesän viimeisessä ilmaiskonsertissa ei pystynyt/ehtinyt/jaksanut kohdata paikalle saapuneita kuulijoita keikan jälkeen. Mahtaa kotona taas muutama juliste saada tikkaa. Mutta ilmaisen konsertin saivat Hyvinkääläiset ja itsellä oli kyllä hemmetin mukava keikka. Ääni kulki ihan normaalisti lentsusta huolimatta.

Vaikka poistuimme niin nopeasti kuin pystyimme, olin kotona vasta kymmenen jälkeen illalla. Tänä aamuna oli hirveän aikainen herätys studioon, koska lastenlaulujakin on ehdittävä nauhoittaa, mikä ei ole mukava tehtävä kuumeisena.

Tosi iso kiitos viittojille, valtavan työn olivat tehneet. Saimme heiltä muistoksi kuurosokean mummon hammastikuilla virkkaamat “hevimerkit”, eli minä rakastan sinua-merkit. Oliko se niin? Vai tykkään?

Ne kamat olivat meidän survival-packista bussista, muutama jutska oli jäljellä ja jaettiin pois.