Olemme päättäneet julkaista boksina koko 2000-luvun tuotantomme. Ei huvittanut pykiä kasaan mitään perinteistä hittikokoelmaa, koska sellainen pelkkä sinkkukokoelma olisi jotenkin niin laimea otos yhtyeen materiaalista. Nyt oli kuitenkin jonkinlaisen koosteen vuoro. Jäi vähän kaihertamaan, että ehkä joskus sitten lopun tullessa voitaisiin julkaista sellainen huoltoasemien ständeihin sopiva 20-suosikkia -kokoelma. Mutta ei nyt.

Tuntuu hyvältä panna pakettiin ensimmäinen PMMP-vuosikymmen, ja jatkaa sitten uusin purjein seuraavan puolelle. Katsotaan sitten, riittääkö vielä myötätuulta. Keskustelupalstalla on ollut ilmassa jonkinlaista pettymystä siitä, että boksi ei sisällä suurta määrää ekstroja. Oli kuitenkin niin vaikea vetää rajaa kaiken maailman duoetonpuolikkaiden ja vierailujen väliin, että kokonaisuus ei olisi ollut niin tyylikäs, jos kaikki räpellykset olisi otettu mukaan. Näin oli hyvä! Kaikki kannet ovat saaneet uuden ulkoasun! Uuh… Boksi on hyvä sellaiselle uudelle herääjälle, jolla ei ole vielä PMMP-tuotanto hallussa.

Uutta PMMP-matskua ei tehdä tänä vuonna ollenkaan. Ensi vuodestakaan ei ole vielä suunnitelmia, mutta ei kannata odotella julkaisua todellakaan. Sen sijaan kannattaa tulla keikoille, koska rundia jatketaan näillä lämpimillä varmaankin heinäkuun loppuun, valikoiduissa pätkissä. Eli on armottoman keikoillakäynnin vuoro!

Eilen Oulussa olimme samalla keikalla Eppu Normaalin kanssa, ja Torvinen oli jo aiemmin kysynyt, josko suostuisimme vierailemaan lavalla muutamassa biisissä. Ai josko suostuisimme? Suurin kunnia ikinä! Mirtsu on esittänyt Puhtoista lähiötäni konsertissa joitakin vuosia sitten, ja meikä on hortoillut Eppujen comeback-keikalla Saarijärvellä yläasteikäisenä, tietysti Repullinen hittejä -kokoelman ulkoaosaavana herännäisenä. Vetaistiin siis Puhtoinen lähiöni ja Poliisi pamputtaa taas, oli ihan mieletöntä keikkua samalla lavalla näiden legendojen kanssa, apua, huhhuh, vieläkin sydän vetää maratonia kun ajatteleekin. Tätä ei voi ylittää, taivaissa ollaan. Hyppäsin Martti Syrjän reppuselkään. Ja perkule, vihelsinkin vielä.

Kuukauden tauon jälkeen keikkailu maistui paremmalta kuin voisi uskoakaan, Kouvolassa oli ihan umpitäysi tupa ja bändillä kauhea ilo kun sai soittaa ja laulaa. On meillä vaan niin ihana yleisö, sitä tässä ihmetellään, kuinka vuodesta toiseen saa jatkaa kiertämistä, kun väkeä piisaa pitkin Suomen ravintoloita, kiitos, kiitos, kiitos. (Herkkä hetki.)

PMMP on nyt syyskuun pienellä keikkatauolla, mutta sitten kiertolaiselämää jatkuukin yhtä soittoa vuoden loppuun. Tomppa juuri laitteli viestejä uusista valosuunnitelmista. Ensi vuonnakin tehdään jonkun verran keikkaa, mutta ei juurikaan enää klubeja. Höh! Syksy ei riitä klubirundiksi, ne ovat parhaita!

Istuskelen aamukahvilla, takanaolevaan taloon on muuttanut vihdoinkin asukkaita. Näköjään ovat laittaneet tapettia seiniin, olen kateellinen. Pidän tapeteista. Talo oli tyhjillään monta vuotta, sen vieressä on vielä toinen samanlainen tyhjänä. Eilen kävin Miran luona ja tänään Mira varmaan käy meillä.

Leffan kuvauksissa on ollut mielenkiintoista. Rooli ei ole kovin iso, mutta kuitenkin kuvauspäiviä on ollut aika paljon. Se on mukavaa. On päässyt tutustumaan kollegoihin.