Harmittaa hitosti, kun ei voinut jäädä kirjoittamaan nimmareita sinne Hyvinkäälle. Oli tajuton kiire pois ja itse olin kuumeessa (bändissä kiertää kesäflunssa). Kyyti tuli hakemaan, ja oli pakko poistua läpi toiveikkaiden vanhempien, joiden edellään työntämät lapset silmät lautasen kokoisina ja huuli väpättäen ojensivat koirakuvaista paperiaan kohti. Yritin kävellä paniikissa kohti kyydin suuntaa, koska ajattelin, että jos pysähdyn niin minut sumputetaan -vaikka perässä juoksi ihan vain muutama mukava tyyppi. Täytyy kyllä sanoa, että siinä mielessä turvajärjestelyt olivat kauhean huonot, kun nolottaa siinä matkalaukun kanssa äkeissään pyöriä keskellä ihmislaumaa mutisten “kiire kiire anteeks”, ja naisten naamasta näkyy että diivoja on, hyh hyh.

Sitten kotona särkylääkkeet naamariin ja pää tyynyyn! Aamullakin vielä harmitti, kun kesän viimeisessä ilmaiskonsertissa ei pystynyt/ehtinyt/jaksanut kohdata paikalle saapuneita kuulijoita keikan jälkeen. Mahtaa kotona taas muutama juliste saada tikkaa. Mutta ilmaisen konsertin saivat Hyvinkääläiset ja itsellä oli kyllä hemmetin mukava keikka. Ääni kulki ihan normaalisti lentsusta huolimatta.

Vaikka poistuimme niin nopeasti kuin pystyimme, olin kotona vasta kymmenen jälkeen illalla. Tänä aamuna oli hirveän aikainen herätys studioon, koska lastenlaulujakin on ehdittävä nauhoittaa, mikä ei ole mukava tehtävä kuumeisena.

Tosi iso kiitos viittojille, valtavan työn olivat tehneet. Saimme heiltä muistoksi kuurosokean mummon hammastikuilla virkkaamat “hevimerkit”, eli minä rakastan sinua-merkit. Oliko se niin? Vai tykkään?

Ne kamat olivat meidän survival-packista bussista, muutama jutska oli jäljellä ja jaettiin pois.

Oli sitä porukkaa Ankassa meidän keikalla, vaikka toisin epäilin. Nyt varsinkin loppua kohti on tullut yltyvä tarve soittaa ihan eri biisejä keikoilla, varsinkin kun keikkaa on tehty niin paljon -PMMP oli eniten keikkaillut suomirockbändi tänä kesänä viihdeuutisten laskujen mukaan.

En oikein ikinä ole uskonut siihen, että kaikki “hitit” pitää soittaa joka festareilla. Toki niitä siellä joukossa aina on, moni niistä on bändille rakkaita ja tuntuu toimivan, mutta eikö parasta ole kuulla siellä se oma albumiraitasuosikki, jota ei osannut haaveillakaan kuulevansa? Tai tutustua itselle tuntemattomiin ralleihin, jos ei ole muuta kuullut kuin ne “puhkisoitetut” sinkkulohkaisut.

Useimmat sinkkubiisit ovat meidän kohdalla edustaneet albumin pehmeämpää puolta, mikä on välillä ollut rasittavan harhaanjohtavaa. Siihen liittyi varsinkin alkuaikoina melko vääränlaisia esiintymistarjouksia -tähän liittyy mm. eräskin Taikuri Luttinen ja hirtetyt puukengurut. Lisäksi ne kaikki setissä tekevät tunnin festarisetistä helvetin keskitempoisen ellei hitaan, ja nössön. Pikkuvelihän on cover, joka tulee varmaan jäämään ohjelmistosta pois kuten muutkin coverit ovat jääneet, vaihtuneet toisiin.

Olin Lostarissa Ankkarockin päätteeksi, ja törmäsin siellä Ola Saloon jota en yhtään tunne, joten olin yllättynyt kun sainkin spontaanin halauksen. Ola sanoi, että minulla on hieno asu, johon vastasin: “Tietysti on, sehän on Ruotsista.” Illan saldo oli kahdet kehut keikka-asustani ja yksi solvaus kampauksesta!

Eilen oli Turussa keikka, paikan nimi oli Galaxy tai Galax, jotain sinne suuntaan. Liput aika kalliit, 17 euroa, paikka kuitenkin ihan täysi. Ei oikein sopinut minun mielestäni rokkibändin keikkapaikaksi, aika infernaaliset olot lavalla: se oli ensinnäkin melko ahdas ja sitten soitto kaikui paikassa (ampui salista ja joka puolelta lavalle) ja kaikki kuulosti lavalla ihan kaaosmaiselta älämölöltä. Mutta yleisö oli vähän liiankin ihana, pala tuli kurkkuun joka biisissä ja se sitten rupesi jopa hävettämään. Siis että en hallitse sitä liikutusta kovin hyvin ja se on ihan yleistä minulle. Siitä on kaukana ainakin rautainen ote.

Ollaan muuten käyty paikassa joskus 2002 Miran kanssa, ja Heikki näki siellä Miran ensimmäistä kertaa. Paikassa soitti silloin iskelmäorkesteri.

Ankkarockissa meillä on ihan sama soittoaika kuin NIN:illä. Vituttaa tavallaan. Olisi ollut kiva itse nähdä niiden keikka ja kuka sitten tulee meitä katsomaan. Kyllä NIN on huomattavasti harvinaisempi ilmiö Suomen kesäfestarilavoilla tänä kesänä kuin meikäläiset.

Huvilateltta ei ole ainoa paikka, jossa on luvassa jotain erikoisempaa PMMP-matskua, mutta sitä varten perustettu akustinen kokoonpano ei mahdollisesti esiinny kuin siellä. Jos me saadaan jonnekin pikku paikkaan edelliselle illalle “kenraali” niin kerron täällä sen, mutta se on joku pikku juottola sitten. Olemme säätäneet taltiointimahdollisuutta joka on vielä auki, mutta kyllä olisi mukava saada matsku talteen ja panna pihalle, että muutkin saavat nähdä konsertin. Jännittää ihan simona jo nyt, äst.

Eilen Turussa kuultiin esimerkiksi Onni, IPT ja Odotan. Aiomme koostaa videon Kesäkaverit-biisiin, mutta se tulee varmaan vain tänne sivuille ja Youtubeen. Meikäläinen on hurahtanut siihen aivan tyystin.

Se Pakkahuoneen likka oksensi siksi, että viereinen jätkä juotti sille kossubatterynsa kun ei itse jaksanut juoda. Että ihan känniyrjöt. Jihuu!