Eilen Oulussa olimme samalla keikalla Eppu Normaalin kanssa, ja Torvinen oli jo aiemmin kysynyt, josko suostuisimme vierailemaan lavalla muutamassa biisissä. Ai josko suostuisimme? Suurin kunnia ikinä! Mirtsu on esittänyt Puhtoista lähiötäni konsertissa joitakin vuosia sitten, ja meikä on hortoillut Eppujen comeback-keikalla Saarijärvellä yläasteikäisenä, tietysti Repullinen hittejä -kokoelman ulkoaosaavana herännäisenä. Vetaistiin siis Puhtoinen lähiöni ja Poliisi pamputtaa taas, oli ihan mieletöntä keikkua samalla lavalla näiden legendojen kanssa, apua, huhhuh, vieläkin sydän vetää maratonia kun ajatteleekin. Tätä ei voi ylittää, taivaissa ollaan. Hyppäsin Martti Syrjän reppuselkään. Ja perkule, vihelsinkin vielä.

Kuukauden tauon jälkeen keikkailu maistui paremmalta kuin voisi uskoakaan, Kouvolassa oli ihan umpitäysi tupa ja bändillä kauhea ilo kun sai soittaa ja laulaa. On meillä vaan niin ihana yleisö, sitä tässä ihmetellään, kuinka vuodesta toiseen saa jatkaa kiertämistä, kun väkeä piisaa pitkin Suomen ravintoloita, kiitos, kiitos, kiitos. (Herkkä hetki.)

Veden varaan -albumia on nyt myyty platinalevyyn oikeuttava määrä, eli platta löytyy reilusta 30 000 taloudesta. Jes!

PMMP on nyt syyskuun pienellä keikkatauolla, mutta sitten kiertolaiselämää jatkuukin yhtä soittoa vuoden loppuun. Tomppa juuri laitteli viestejä uusista valosuunnitelmista. Ensi vuonnakin tehdään jonkun verran keikkaa, mutta ei juurikaan enää klubeja. Höh! Syksy ei riitä klubirundiksi, ne ovat parhaita!

Istuskelen aamukahvilla, takanaolevaan taloon on muuttanut vihdoinkin asukkaita. Näköjään ovat laittaneet tapettia seiniin, olen kateellinen. Pidän tapeteista. Talo oli tyhjillään monta vuotta, sen vieressä on vielä toinen samanlainen tyhjänä. Eilen kävin Miran luona ja tänään Mira varmaan käy meillä.

Leffan kuvauksissa on ollut mielenkiintoista. Rooli ei ole kovin iso, mutta kuitenkin kuvauspäiviä on ollut aika paljon. Se on mukavaa. On päässyt tutustumaan kollegoihin.