Kuukausi oli sittenkin loppujen lopuksi lyhyt aika, ja ensi viikolla tämä konkkaronkka nousee keikkabussiin suurin piirtein koko loppukesäksi. Keikkakalenteri on suhteellisen täysi, muutama sinne vielä ilmaantuu, ainakin yksi Helsingin klubikeikka vielä. Muuten keikkatauko on käytetty kaikenlaiseen rentoiluun, muiden keikkojen kuuntelemiseen, sukulointiin, kouluhommiin ja juu, uuden materiaalin kanssa äheltämiseen. Mutta siitä ei sen kummemmin muuta kuin että nyt näyttää siltä, että me tosiaan saamme eräänä päivänä tehtyä myös kolmannen albumin. Ajankohtaa on ihan turha udella, sitä ei tiedä kukaan meistä vaikka toiveita olisikin. Nähdään kesän keikoilla!

Ah autuaan keikkaelämän ihanuuksia. Pälkäneellä ei ollut majoitusta, joten olimme varanneet hotellin Seinäjoelta. Lähtiessämme ajamaan Heikki vielä soitolla varmisti, että tulossa ollaan, aamuyöhön menee.

Olimme Seinäjoella noin viiden aikoihin, ja rimputtelimme umpitokkuraisena Cityhotellin ovikelloa. Ei ketään. Koputettiin, soitettiin lisää ovikelloa, hakattiin ovea. Ei ketään. Vartin odotuksen jälkeen päätimme laahustaa lähimpään Cumulus-hotelliin kantamustemme kanssa. Se oli remontissa.

Kolmas yritys, pääsimme johonkin mukavaan Sokos-hotelliin matkan päässä, mutta sieltä mukava vastaanottovirkailija pahoitellen ilmoitti, että meidän on pakko mennä takaisin Cityhotelliin, koska sieltä saatetaan laskuttaa, jos huoneita ei oteta vaikka ne on varattu. Selitimme, ettei siellä ollut ketään. Puhelimen välityksellä varauksia ei voinut perua Sokos-hotellista käsin, koska Cityhotellin vastaanotossa nyt paikalla oleva henkilö ei omien sanojensa mukaisesti “tiennyt näistä respan asioista mitään”.

Tyrmistyneenä lähdimme raahautumaan takaisin alkupisteeseen, mutta onneksi mieli piristyi, kun alkoi sataa vettä. Kellokin oli jo lähes kuusi aamulla. Paikan päällä passiivis-agressiivinen naishenkilö kertoi olleensa kellarissa, eikä pahoitellut tapahtunutta ollenkaan. Sen sijaan hän antoi ensin minun ja Miran huoneen avaimet painottaen, että niitä on kyseiseen huoneeseen vain kaksi. Kun pääsimme huoneeseemme, jossa oli kaksi sänkyä, ovelle ilmestyi myös paitamyyjämme kädessään kolmas avain samaan huoneeseen. Mira soitti vastaanottoon ja kysyi, laitetaanko kolmas henkilö nukkumaan lattialle vai nukkuuko toisessa sangyssä kenties kaksi henkilöä. Hotellin henkilökunta pahoitteli kyllä yöpäivystäjänsä toimintaa syvästi, ja aamulla oli jo kiukku laantunut.

Tulimme äsken tänne Kokkolaan, ja kävimme Miran kanssa kävelylenkillä. Ei tiennyt, minne olisi katsonut, kun kaikkialla oli niin suloista. Tämä on kaunein kaupunki heti Naantalin jälkeen, ihania puutaloja, omakotitaloalue täynnä niitä, vanhoja rakennuksia muutenkin. Toivottavasti pääsemme joskus kesällä tänne.

Niin, aina sitä ei parane pelkästään tahdonvoimalla tai keikoilla, joskus näköjään pitää uskoa lekuritätiä ja nukkua pipi pois. Noh, perkule, nukutaan nyt sitten kiltisti ja sitten taas mennään pää kolmantena jalkana! Nalle-raukan kuntohon ensi viikonlopuksi jo saamme.