Eilen sitten esitettiin seitsemän uutta kappaletta kuudennella linjalla ja rutkasti vanhaa matskua. Pari tuntia ennen keikkaa tuli ymmärrys siitä, että jos tekee keikan salanimellä, sinne ei välttämättä tule ketään paikalle. Ja jos keikka on oikein salakeikka, mitä yleisö edes tekee siellä? Eihän se niille sitten mikään salaisuus ole. No heh heh. Olihan siellä sitä tuttua rokkinaamaa, monta uskollista kuulijaa ja pari uskottavuusmittari kädessä pönöttäjää. Mitäs mittään, me veivattiin ruskikset ja kumivirret tukat ojossa.

Ei hajuakaan, miltä uudet kipaleet kuullostivat. Tuskin kukaan ihan rehellisesti tulisi sanomaan, että paskaahan se oli mutta muutahan ei odotettukaan. Seuraavaksi touhutaan siis esimerkiksi 15.11. Stockalla kello 16, samana iltana Rubenin vieraana.

Bänditreenit ovat olleet mukavia, kaapelitehtaalla on ollut viihtyisä ja ruokaisa tunnelma. On ollut monenlaisia kuvauksia ja haastatteluja, ainakin Anna, Matkaan, Image, Veli, Sue, Rumba, Soundi, Demi, Mix, Nyt-liite, Suosikki tulossa. Aika puheripuliset pari viikkoa siis, ja siitä seuraa semmoinen halu vajota maan alle. Jori oli kalassa ja sai kalaakin. Aina kun niin ei käy. Kohta tulee tänne meidän kanssa juhlimaan uutta levyä ja tietysti lauantaina Gloriaan keikalle, Magenta Skycode soittaa siellä. Tulkaa sinne.

“Ero kirjallisuuden ja ajanvietteen välillä on selvä. Ja minä kuulun kirjallisuuden puolelle”, sanoo Péter Nádas uudessa Parnassossa (5/2006). Hänen mielestään viihteessä tähdätään nimensä mukaisesti ihmisten viihdyttämiseen ilman että sisältö yllättää, kun taas kirjallisuus haastaa, eikä paljasta itseään suoraan vaan antaa lukijalle mahdollisuuden löytää rivien välistä jotain uutta.

Tänään 10.10, suomalaisen kirjallisuuden päivänä, toimittaja Hannu Taanila sanoo Helsingin Sanomissa: “lukemisen pitää olla tietoista ja aktiivista toimintaa, niin että paska ei luetuta ihmisiä vaan ihminen lukee sellaista, mikä ei ole paskaa. Se sitten vie mennessään. Ensi hätään suositan seuraavia: Aristoteles, Hegel, Marx, Snellman, Haanpää, Kekkonen.”

Kaiken toiminnan pitäisi olla edes joskus sellaista. Televisiosta ei ole pakko katsoa silkkaa älyvapaata sontaa, kotiin voi tulla Hesari seiskan sijaan, radiokanavat voivat välillä soittaa Ristoa, Magyar Possea ja Tuomas Toivosta, kuoleman voisi saada mainita pop- tai rockbiisissä ilman että se joutuu välittömään sensuuriin kanavilla.

Ahne, kylmä ja inhimillisyyttä karsastava yhteiskunta ei toivon mukaan passivoi suomalaisia enää yhtään enempää. Lopettakaa se paskan kuluttaminen ja hyväksyminen ja alkakaa ajatella omilla aivoillanne. Lööpeissä pitäisi oikeasti lukea: “Kongossa arviolta yli 600 000 raiskattua naista, sinäkin saatat rahoittaa sitä ostoksillasi”. Jos et vielä tiedä, kuka oli Anna Politkovskaja ja miksi hän kuoli, ota selvää tänään.

Kyllä, hui kauhistus, minä saarnaan. Tämä ei ole kolumni tai essee, tämä on ihan oksennus. Järkevät tyypit eivät vauhkoa näin lapsellisesti, varsinkaan ilman älykästä huumoria ja pitempiä perusteluja. Viereisessä kuvassa poseeraan Miran kanssa playboymalleja matkien tuulikoneen edessä ja veljeni on piirtänyt meille hinkit ja puskurit. Hän on epäilemättä ainakin tuplasti yhtä fiksu kuin meikäläinen.

Viihteessä ja varsinkaan ilonpidossa ei välttämättä ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta sivistymättömyydessä on. Kulttuuri ja taide lisäävät mielenterveyttä ja hyvinvointia: niiden, jotka sitä tekevät ja niiden, jotka siihen osallistuvat ja sitä kuluttavat. Asioista selvää ottaminen ja itsensä haastaminen synnyttävät aktiivisuutta, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä ihmisten välillä. Ihmisen täytyy purkaa ja löytää tunteita luovin keinoin sekä saada sanoa mielipiteensä. Jos aivotoimintaa on enää jäljellä.