Kolmen päivän reissu ja mukana oli eräs mies kuvaamassa tapahtumia. Mentiin ensimmäistä kertaa yhden Hiin bussilla, hyvä kokemus. Hii oli niiiin kiva. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän että missä se Tammerfestin keikka olisi. Ohjelmassa luki vaan että “bongaa PMMP” eli jossain me siellä heiluttaisiin sitten. Oltiin teltassa jokirannassa. Lahden yöt-tapahtumassa lämpättiin Mambaa ja saatiin syödä muikkuja, muurinpohjalettuja ja pehmistä niin paljon kuin napa veti. Käytiin oman keikan jälkeen katsomassa Takiainen-nimistä tyttöbändiä. Varauksettomasti voin suositella kaikille ei-popin musiikin ystäville. Suomen paras tyttöbändi. Mehän ei siis olla tyttöbändi. Vai miten? Mikkelin torilla apina ja gorilla. Ennen meitä esiintyi Maj Karman kauniit kuvat-orkesteri ja ajateltiin että jaa, vedetään tuhti setti, kaikki rankemmat. Paikalla oli sitten kyllä aika paljon ihan perheitä että lieneekö mättö äitejä miellyttänyt. Kaikki järjestäjät olivat taas niin ihania, että me kyynelsilmin ilakoitiin kotimatkalla. Enkeleitä. Katso Pois-ohjelma olikin sitten jättänyt varsinaisen sinnemenosyy-biisin pois eli kesä-95:n. Sekös meitä ilahdutti olan takaa kun pelkkä ruskikset tulla pölähti sieltä ja näin. Mun kitarasoolo tai sitten Miran rumpalointi saattoi sittenkin olla liikaa. Heikun keikun eikun oikun.