Eilen Oulussa olimme samalla keikalla Eppu Normaalin kanssa, ja Torvinen oli jo aiemmin kysynyt, josko suostuisimme vierailemaan lavalla muutamassa biisissä. Ai josko suostuisimme? Suurin kunnia ikinä! Mirtsu on esittänyt Puhtoista lähiötäni konsertissa joitakin vuosia sitten, ja meikä on hortoillut Eppujen comeback-keikalla Saarijärvellä yläasteikäisenä, tietysti Repullinen hittejä -kokoelman ulkoaosaavana herännäisenä. Vetaistiin siis Puhtoinen lähiöni ja Poliisi pamputtaa taas, oli ihan mieletöntä keikkua samalla lavalla näiden legendojen kanssa, apua, huhhuh, vieläkin sydän vetää maratonia kun ajatteleekin. Tätä ei voi ylittää, taivaissa ollaan. Hyppäsin Martti Syrjän reppuselkään. Ja perkule, vihelsinkin vielä.

Kuukauden tauon jälkeen keikkailu maistui paremmalta kuin voisi uskoakaan, Kouvolassa oli ihan umpitäysi tupa ja bändillä kauhea ilo kun sai soittaa ja laulaa. On meillä vaan niin ihana yleisö, sitä tässä ihmetellään, kuinka vuodesta toiseen saa jatkaa kiertämistä, kun väkeä piisaa pitkin Suomen ravintoloita, kiitos, kiitos, kiitos. (Herkkä hetki.)