Oli sitä porukkaa Ankassa meidän keikalla, vaikka toisin epäilin. Nyt varsinkin loppua kohti on tullut yltyvä tarve soittaa ihan eri biisejä keikoilla, varsinkin kun keikkaa on tehty niin paljon -PMMP oli eniten keikkaillut suomirockbändi tänä kesänä viihdeuutisten laskujen mukaan.

En oikein ikinä ole uskonut siihen, että kaikki “hitit” pitää soittaa joka festareilla. Toki niitä siellä joukossa aina on, moni niistä on bändille rakkaita ja tuntuu toimivan, mutta eikö parasta ole kuulla siellä se oma albumiraitasuosikki, jota ei osannut haaveillakaan kuulevansa? Tai tutustua itselle tuntemattomiin ralleihin, jos ei ole muuta kuullut kuin ne “puhkisoitetut” sinkkulohkaisut.

Useimmat sinkkubiisit ovat meidän kohdalla edustaneet albumin pehmeämpää puolta, mikä on välillä ollut rasittavan harhaanjohtavaa. Siihen liittyi varsinkin alkuaikoina melko vääränlaisia esiintymistarjouksia -tähän liittyy mm. eräskin Taikuri Luttinen ja hirtetyt puukengurut. Lisäksi ne kaikki setissä tekevät tunnin festarisetistä helvetin keskitempoisen ellei hitaan, ja nössön. Pikkuvelihän on cover, joka tulee varmaan jäämään ohjelmistosta pois kuten muutkin coverit ovat jääneet, vaihtuneet toisiin.

Olin Lostarissa Ankkarockin päätteeksi, ja törmäsin siellä Ola Saloon jota en yhtään tunne, joten olin yllättynyt kun sainkin spontaanin halauksen. Ola sanoi, että minulla on hieno asu, johon vastasin: “Tietysti on, sehän on Ruotsista.” Illan saldo oli kahdet kehut keikka-asustani ja yksi solvaus kampauksesta!