Mikko Aaltonen toteaa Helsingin sanomien Nyt-liitteen levyarviossaan seuraavasti: “Samalla kun PMMP:n nuoruuden uho on kääntynyt haikeudeksi ja alkuaikojen irtonaisuus synkkyydeksi, yhtye on menettänyt paljon siitä spontaanista energiasta, joka oli osa sen alkuperäistä viehätystä. Voi toki olla, että uudet kappaleet heijastelevat aiempaa suoremmin synkän popmusiikin ystävänä tunnetun Sjöroosin henkilökohtaista makua.”

Jori Sjöroos kertoo Sue-lehden tuoreessa numerossa näin: “Tällä levyllä Mira ja Paula olivat paljon isommassa roolissa sovituksissa ja tuotannon ideoinnissa kuin ennen.”

No niin.