Isojen kesälavojen jälkeen pieni lava ja yleisö kosketusetäisyydellä nenän edessä – mahtavalta tuntui! Kuulijakunta oli niin ihana, että meinasi tulla tippa linssiin. Kaikki lauloivat ja tunnelmoivat mukana, paras ja jotenkin välittömin keikka pitkiin aikoihin. Tuli herkkä olo, puolitoista vuotta kovemmat kädet-levyn kiertuetta alkaa olla takana, meininki keikoilla on kuitenkin ihan katossa. Mitä sitten tapahtuu?

Välillä esiintymistä tulee jännitettyä hervottoman paljon, liikaakin, mutta tänään pystyi nauttimaan koko ajan ja katsomaan yleisöä kunnolla, reaktioita, eleitä, laulamista.

Kello on jotain kuusi aamulla, bussi saapui juuri Helsinkiin. Oli pakko tulla kirjoittamaan, ettei tämä onnellinen olo unohdu. Kesken keikan tuli vielä joku ylimääräinen energiapuuska, hirveä innostus, ja yleisö tuli mukana, innostui yhtä lailla, itsestään. Ihana, ihana yleisö. Kiitos mahtavasta illasta.