Tämän päivän Iltalehdessä on pieni juttu radiotoimittajasta, joka on nostanut esimiestään vastaan kanteen seksuaalisesta häirinnästä. Kun nainen oli huomauttanut asiasta, hänen työsuhteensa, kappas kappas, päättyi. Samassa lehdessä on uutisoitu tuoreen brittitutkimuksen älytön tulos: “flirttaileva, juopunut tai seksikkäästi pukeutunut nainen on itse vastuussa joutuessaan raiskatuksi”. Siis tutkimukseen vastanneen enemmistön mielestä.

Jos en anna miesten käpälöidä ja kouria itseäni, olen huumorintajuton ja tiukkapipoinen, ja torjuntaani naureskellaan “äläs nyt, tyttö”-huomautuksin. Jos huomautan asiasta, olen itse “provosoinut” tai “ansainnut” häirinnän, koska olen “ollut humalassa itsekin” tai “puhunut rivoja”, “antanut ymmärtää”, “flirttaillut” ynnä muuta vastaavaa. Useimmissa tapauksissa käpälöijä on avio- tai avoliitossa, mutta silti pitää kohtuuttoman loukkaavana, että hänen lääpintänsä torjutaan. Tämä on aivan naurettavaa, naisena oleminen siis. Kaikki ystäväni ovat mieluummin hiljaa kuin huomauttavat häirinnästä, varsinkin, jos työpaikka on tarpeellinen tai kyseisen henkilön kanssa on oltava tekemisissä vielä kauankin.
Jos olen lähtenyt ulos, pukeutunut nätisti ja juonut siideriä, minua saa siis lääppiä ja se on vielä ihan oma vikani? Jos menen väärään paikkaan myöhään illalla, on oma syyni, jos minut raiskataan? Tämä jälkimmäinen etenkin siis brittiasennetutkimuksen mukaan. Tuskin kukaan nainen ryhtyy huvin vuoksi oikeustoimiin asiasta, jota on vaikea todistaa ja harva edes haluaa, koska onhan siis niinku tosi tiukkapiposta ja huumorintajutonta ku se Kallehan läpsii melkein kaikkii alle nelikymppisii meidä osastol. Ja niinku ei se mua nyt nii haittaa ja kerran se sanoki mulle et “mut mähän koskettelen kaikkia, tiätsä, ei se oo henkilökohtasta”.
Toivotan paljon onnea ja jaksamista Nanna Ripattila-Tulikouralle. Tapausta tuntematta saat sympatiani. Koska siis niinku naiset on just tällasii.