Onko teitä petetty?Siirry sivulle Edellinen 1, 2

[annika_b]

Ei mutta olen itse pettänyt. Pettämistä en antaisi anteeksi missään olosuhteessa.

[sal87]

Kyllä on. Poikamme oli vajaan kahden vuoden ikäinen kun sain tietää että poikaystävälläni oli suhde toisen kanssa. Tiesin etten pystyisi enää jatkamaan suhdetta. Ehkä olisin saattanut antaa anteeksi jonkun yhdenyön syrjähypyn, mutta en sulattanut tätä. Hän leikkii perhettä minun kanssani ja samaan aikaan vannoo rakkauttaan jollekin toiselle muijalle. Ja kaiken tämän jälkeen hän kehtaa vielä sanoa että minä ja poikamme olemme hänelle tärkeintä ja hän haluaa jatkaa. Paskat sanon minä.

Nykyään meillä on ihan ok välit ja tavallaan pakko on ollakin, lapsen takia. En tiedä olenko antanut hänelle anteeksi, aivan sama jo, mennyt on mennyttä. Kummallakin on uudet kumppanit ja kaikki on ok.
_________________
Annina

[hukassa1986]

on ....itse en ole moiseen ruvennut koska tiedän miten se repii...
_________________
"YOU SAY WHATS WRONG,I ASK WHATS RIGHT"

[HM]

Minuakin on petetty! Pitkäaikainen sunnuntairakkaani Strömsö on uudistunut.Eikä tämä ole ainoa kerta. Minua petettiin myös syyskuussa 2008, se oli mitä suurimman luokan kusetusta!

[oktober]

Avara luonto on kyllä hyvä, luotettava ja uskollinen. Mutta itselläni sen sijaan on ajoittain todella suuria vaikeuksia vastustaa Punaisen langan kiusausta. Maarit Tastula ♥ ja se myllynkivi, au au au au..
_________________
Muu olen kuin luulet.

[oktober]

Tämä on suo, jossa kasvaa männyntaimia. Kuten hyvin tiedätte, ne ovat tyvestä teräviä.
_________________
Muu olen kuin luulet.

[taijju-]

Petetyksi tuleminen.. Se sattuu, sen tietää jokainen. Mutta kuinka paljon ja voiko sen antaa anteeksi ?

Olin seurustellut kuukauden ajan poikaystäväni kanssa. Olinko sokea, en tiedä. Kuvittelin hänen olevan täydellinen. Ainakin minulla. Hän oli ihan erilainen kuin muut. Todellakin.

Eräänä päivänä eräs ystäväni tuli tunnille juosten, istui taaksemme (olimme poikaystäväni kanssa samalla luokalla ja istuimme vierekkäin) ja sanoi, että hänellä olisi asiaa minulle seuraavalla välitunnilla. Selvä. Välitunnin tullessa siirryimme toiseen rakennukseen ja tämä ystäväni ja eräs toinen tulivat luokseni, ottivat minut mukaansa vähän matkan päähän, laittoivat minut istumaan penkille, mainitsivat nimeni vetäen syvään henkeä heti sen jälkeen ja sanoivat "asia on nyt niin, että kuulimme viime välitunnilla että ... on pettänyt sua." Mun sydän oli kurkussa ei voi olla mahdollista !

Tämä poikaystäväni oli laitoksessa. Ei hän olisi voinut pettää minua ! missä välissä ja milloin ja missä ?

Nousin penkiltä, kävelin takaisin poikaystäväni luo ja kysyin oliko se totta mitä kuulin ? Tietysti hän kielsi sen. Mietin koko seuraavan tunnin asiaa. Voisiko se olla totta? Onko mahdollista että se unelmien ihminen olisikin jotain aivan muuta ? Entä tästä eteenpäin ? Tunti loppui ja lähdimme yhdessä samaa matkaa kävelemään kotiin päin. Meidän kotimme kohdalla kysyin taas oliko se totta. Taas hän kielsi sen. Sanoin, että minulle on ihan sama oliko hän pettänyt vai ei, halusin vain tietää totuuden ! Mutta hän kielsi..

Illalla sain hänet myöntämään. Ja annoin anteeksi. Miltä tuntuu tulla petetyksi ? Mietin sitä sillon. Ei minusta tuntunut että minua olisi petetty. Ja hän sanoi sen tapahtuneen joskus suhteemme alkuvaiheessa kun emme olleet olleet yhdessä kuin vajaan viikon. Uskoin. Annoin anteeksi ja sanoin että unohdetaan asia. Älä pyydä anteeksi tai ajattele sitä. Kaikki on hyvin.

Viikon päästä tämän laitoksen perustaja halusi varmistaa että tiedän tästä asiasta varmasti ja että tietäisin totuuden kaikesta. Niinpä hän halusi minun menevän koulun jälkeen poikaystäväni kanssa sinne laitokselle juttelemaan. Ikinä ennen en ole jännittänyt mitään niin paljon kuin silloin sinne menemistä.

Menimme siis sisään ja yhteen huoneeseen minä, poikaystäväni, tämä perustajajäsen S ja ohjaaja M. Ensin minulta kysyttiin mitä tiesin asiasta ja sen jälkeen sain tietää lisää asioita. Sain tietää että tämä "kerran, vajaan viikon seurustelun jälkeen" oli puppua. Tai ainakin vähättelyä. Hän oli pettänyt minua kolmesti. Ja viimeisin kerta tästä oli noin 2-3 viikkoa sitten tästä kyseisestä päivästä kun tuolla laitoksella olin käymässä... Ja siis tämä tapahtui viime talvena. uuden vuoden molemmin puolin. Ja siis hän oli _anteeksi kielenkäyttöni_ pannut toista muijaa, kolme kertaa 20 ASTEEN PAKKASESSA ULKONA !

Nyt tuntui jo siltä että olin tullut petetyksi.. Mikä sika. Emme nähneet viikkoon, hän ei päässyt laitoksesta kouluun tämän takia. Mutta kun hän tuli ja näimme seuraavan kerran.... Annoin anteeksi.

Nyt kysyn itseltäni; miksi tein niin ??

Olin sokea silloin, enkä pystynyt päästämään irti vaikka sattui. Puoli vuotta kestin seurustella hänen kanssaan, tietäen mitä hän oli selkäni takana tehnyt. Puoli vuotta ajatellen sen toisen itseni paikalle. Ei. Ei tämän pikku tytönkään pää kaikkea kestä. Tein lopun siitä. Nyt olen tyytyväinen.

Vaikka kaikesta tästä on aikaa, se sattuu vieläkin, ehkä aina. Ahistaa vieläkin kun ajattelen hänet sen toisen kanssa, vaikkei se enää minulle kuulu. Eikä niin saa tehdä mutta minkäs teet. Vieläkin tekisi mieli itkeä ja huutaa ja raivota ja kirota hänet maanrakoon mutta ei. Kyyneleitäni en hänen vuoksi tuhlaa enkä aijo tehdä muutakaan. Elän nyt omaa elämääni johon hän ei kuulu. Sillä hyvä. Kiitos.
_________________
Monta kertaa näin käy,
kaikki päälle ei näy